Predikaattimuodossa

Predikaattimuoto, tai predikatiivin muoto, on termi, jolla tarkoitetaan lauseen predikaatin yhteydessä esiintyvää ilmaisua, joka kertoo subjektiin liittyvän ominaisuuden, tilan tai identiteetin. Suomen kielessä predikaattina toimiva osa voidaan muodostaa adjektiivilla, nounilla, pronominilla tai määritysmuodolla, ja se seuraa yleensä kopulaverbiä, kuten olla, tuntua, vaikuttaa, sekä joissain tapauksissa muita verbejä, jotka ilmentävät tilan muutosta.

Predikaattimuodossa käytetään pääasiassa adjektiiveja ja nimeäviä sanatyyppejä. Esimerkiksi lauseessa Hän on iloinen predikaattisana on iloinen, joka kuvaa subjectia ja on taipuva sen lukusuhteen mukaan: yksikössä "iloinen" ja monikossa usein "iloisia" partitiivissa tai muussa tarvittavassa muodossa. Puheesta riippuen predikatiivina voi käyttää myös substantiiveja, kuten Hän on opettaja, jossa opettaja on predikatiivinen nimeke.

Kun predikaattina käytetään nominaalista kuvausta, predikatiivin muoto voi osoittaa lukua ja mahdollista muutosta tilaan. Esimerkiksi Kaikki kukat ovat kauniita käyttää kauniita partitiivissa monikossa, kun subjekti on monikollinen. Lauseissa, joissa predikaatti ilmaisee muutoksen tilaa, käytetään usein translatiivin tapausta: Hänestä tuli opettaja tai Hänestä tuli opettajaksi, korostaen muutoksen luonnetta.

Predikaattimuoto eroaa siten, että se ei toimi samassa asemassa kuin adjektiivin edustama attribuutti, vaan se laajentaa lausetta kuvaamalla sen subjektiin liittyvää tilaa, ominaisuutta tai identiteettiä. Yleisimmät esimerkit ovat iloinen, opettaja, kauniita ja opettajaksi.