Polyseemisyys

Polyseemisyys, eli polyseemia, on kielitieteellinen ilmiö, jossa sama sana tai morfeemi voi merkitä useampaa merkitystä. Merkitykset ovat tyypillisesti yhteydessä toisiinsa, ja ne kehittyvät usein muuntamalla aiempaa merkitystä tai siirtämällä merkitystä metaforan tai metonymian avulla.

Syy- ja kehityssuuntia kuvataan usein seuraavasti: polyseminen sana syntyy, kun ajatus liittyy johonkin tuttuun ja kehittyy laajenemalla kohti muita tilanteita, jotka silti liittyvät alkuperäiseen käsitteeseen. Tämä tapahtuu sekä kielen sisäisen kattamisen että kulttuuristen käytäntöjen kautta. Toisaalta samaa kirjoitus- tai ääntämismuotoa saattaa esiintyä useassa erillisessä merkityksessä, jolloin kyseessä voi olla homonymia; polyseemisyys eroaa tässä siinä, että merkitykset ovat jollain tavoin yhteydessä toisiinsa.

Sana “polyseemisyys” tulee kreikkian sanoista polys (monia) ja seme (merkki, signaali), ja se kytkeytyy käsitteisiin polyseemia ja monimerkityksisyys. Tyypillisiä esimerkkejä ovat sanoja kuten lähde, jolla on sekä vesilähde että tiedon lähde - merkitysten välillä on kyseisen alkuperän ja luonteen yhteys. Toinen esimerkki on pää, jolla tarkoitetaan sekä kehon osaa että jotain tärkeää tai pääasiaa, mikä osoittaa metaforista laajentumaa.

Kielessä polyseemisyys vaikuttaa sanaston kehitykseen ja kielen ymmärtämiseen sekä erottelun (disambiguation) haasteisiin tunnistuksessa ja luonnollisen kielen käsittelyssä. Liittyviä ilmiöitä ovat homonyymia ja monosemia, joiden eroa tarkastellaan kontekstin ja merkitysten yhteyden perusteella.