Polyoleihin

Polyolefiinit ovat termoplastisia polymeerejä, jotka muodostuvat tyydyttymättömien hiilivetyjen yksiköistä, tavallisimmin eteenestä (ethylene) ja propeenista (propylene). Ne ovat usein epäpolaarisia, kemiallisesti kestäviä ja niillä on matala kosteuspitoisuus, mikä tekee niistä laajasti käytettyjä muoveja.

Yleisimmät polyolefiinit ovat polyetyleeni (PE) ja polypropeeni (PP). PE jaetaan korkeaan, matalaan ja keskitettyyn tiheyteen perustuen (HDPE, LDPE, LLDPE), mikä vaikuttaa jäykkyyteen, läpikiertävyyteen ja kestävyyteen. PP on yleisesti isotaktinen tai syndiotaktinen, mikä vaikuttaa sen lämmönkestoon ja mekaanisiin ominaisuuksiin. Muita polyolefiineja ovat mm. polybutyleeni-1 (PB-1) sekä eräät kopolymeerit ja elastomeeriset polyolefiinit.

Polyolefiinien valmistus tapahtuu eteen- tai propeenin polymeroinnilla käyttäen katalyyttejä, kuten Ziegler-Natta- tai metallocene-katalyyttejä. Stereokemiallinen kontrolli vaikuttaa kiteisyyteen, jäykkyyteen ja lämmönkestoon. Prosessit jakautuvat slurry-, gas- ja solution-polymerointiin, mikä mahdollistaa erilaisten PE- ja PP-tuotteiden valmistuksen.

Ominaisuudet ja sovellukset: Polyolefiinit ovat kevyitä, kemiallisesti kestäviä ja vähän kosteutta imeviä. Niillä on hyvä sähkön eristyskyky ja niihin voidaan lisätä monia lisäaineita. Käyttökohteita ovat pakkauskalvot ja pullot, putkistot, säiliöt sekä auto- ja rakennusteollisuuden osat sekä kulutustuotteet.

Ympäristö: PE- ja PP-tuotteet kierrätetään yleisimmin mekaanisesti; kemiallinen kierrätys on kehitteillä. Biohajoavuus on vähäinen, mutta kierrätys- ja uudelleenkäyttökäytännöt vaikuttavat niiden ympäristövaikutuksiin.