Polttamisessa

Polttaminen eli palaminen on kemiallinen reaktio, jossa polttoaine reagoi hapen kanssa ja vapautuu lämpöenergia sekä usein valo. Palaminen on yleinen energianlähde sekä luonnossa että teollisuudessa, ja sen seurauksena syntyvät palamistuotteet voivat vaihdella polttoaineen mukaan (esimerkiksi hiilidioksidi ja vesi lasketaan perusaihioiksi).

Polttamisen perusvaiheet edellyttävät kolmea tekijää: polttoainetta, hapenlähdettä sekä riittävän korkeaa lämpötilaa tai kipinää, joka käynnistää reaktion. Kun nämä tekijät ovat kohdallaan, tapahtuu palamista, jossa energia vapautuu nopeasti ja syntyy palamistuotteita kuumuuden vaikutuksesta.

Kohdin palamista voidaan luokitella täydelliseen ja osittaiseen palamiseen. Täydellinen palaminen tapahtuu, kun hapen määrä on riittävä ja palaminen muodostaa pääasiassa hiilidioksidia ja vettä. Osittainen palaminen johtuu sekä rajoittuneesta hapesta että matalasta palamislämpötilasta, jolloin syntyy epäpuhtauksia kuten hiilimonoksidia sekä usein pienhiukkasia.

Käyttökohteita ja vaikutuksia. Polttamista hyödynnetään energian tuottamiseen kotitalouksissa ja teollisuudessa sekä jätteen määrän vähentämiseen ja energian hyödyntämiseen jätteenpolttolaitoksissa. Samalla palamisen päästöt voivat vaikuttaa ilmanlaatuun ja ilmastoon, minkä vuoksi käytetään päästöjen hallintajärjestelmiä ja tarkkoja säätelyjä.

Etymologia ja kielioppi. Suomen sana polttaminen juontuu verbistä polttaa; ilmauksen polttamisessa muodostuu morfeemisesti inessiivi-ilmauksellinen muoto, jolla viitataan palamisen tilaan tai prosessiin.