Polarisaatiolaitteet

Polarisaatiolaitteet, tunnettu myös nimellä polarisaattorit, ovat optisia laitteita, jotka suodattavat tai tuottavat polarisoitua valoa. Polarisoitu valo on valoa, jonka sähkökenttä värähtelee tietyssä suunnassa. Luonnonvalo, kuten auringonvalo, on tyypillisesti polarisoimatonta, eli sen sähkökenttä värähtelee satunnaisesti kaikissa tasoissa kohtisuorassa valon etenemissuuntaan nähden.

Polarisaatiolaitteita on monenlaisia, ja ne toimivat eri periaatteilla. Yksi yleisimmistä tyypeistä on polarisoiva suodin, joka muistuttaa värillistä lasia mutta suodattaa valoa sen polarisaation perusteella. Tämäntyyppinen polarisaattori, kuten Nicolin prisma tai Polaroid-suodin, päästää läpi vain tiettyyn suuntaan polarisoituneen valon ja absorboi tai heijastaa muut polarisaatiot. Toinen menetelmä hyödyntää heijastusta, jossa valo polarisoituu tietyssä kulmassa tapahtuvassa heijastuksessa (Brewsterin kulma). Myös tietyt kiteiset materiaalit, kuten kalsiitti, voivat kaksijakoisuutensa vuoksi polarisoida valoa.

Polarisaatiolaitteilla on laaja käyttöalue. Niitä käytetään esimerkiksi kameroissa vähentämään heijastuksia ja parantamaan värikylläisyyttä valokuvauksessa. Aurinkolaseissa polarisaattorit vähentävät häikäisyä, joka syntyy esimerkiksi veden tai lumen pinnasta heijastuvasta valosta. Lisäksi niitä hyödynnetään tieteellisessä tutkimuksessa, kuten mikroskopian ja spektroskopian sovelluksissa, sekä LCD-näyttöjen (nestekidenäyttöjen) valmistuksessa, joissa ne ovat keskeinen osa kuvan muodostumista.