Piretriroidit

Piretriroidit ovat synteettisiä hyönteismyrkkyjä, jotka pohjautuvat luonnon piretriineihin (pyrethrins). Ne on kehitetty korvaamaan ja parantamaan tehoa sekä kestävyyttä luonnon piretriineihin nähden. Piretriroidit ovat laajasti käytössä sekä maataloudessa että kotitalouksissa torjunta-aineina ja ne voivat esiintyä sekä yksittäisininä tuotteina että muiden aineiden kanssa muodostetuissa valmisteissa.

Vaikutusmekanismi perustuu hyönteisten hermostossa tapahtuvaan natriumkanavien pitkäaikaiseen pysyvään avautumiseen. Tämä johtaa jatkuviin hermoimpulssien laukaisuihin, halvaantumiseen ja lopulta kuolemaan. Piretriroidit jaetaan tyypin mukaan Type I ja Type II -yhdisteisiin: Type I - ilman alfa-krynoitua (alfa-cyano) ryhmää; Type II - alfa-cyano-ryhmän omaavia yhdisteitä. Type II -aineilla on usein voimakkaampi ja hieman erilainen toksisyyssignaali ihmisille ja eläimille.

Käyttö ja ympäristövaikutukset vaihtelevat yhdisteittäin, mutta yleisesti piretriroidit ovat lipofiilisiä ja hajoavat valossa sekä mikroaerobisten mikrobien vaikutuksesta hitaammin kuin luonnon piretriinit. Ne voivat kertyä ympäristöön ja ovat myrkyllisiä joillekin vesieliöille sekä ökologiassa merkittäviä pölyttäjille, kuten mehiläisille, erityisesti jos käyttö toteutetaan kukkivilla kasveilla. Ihmisille ja muille nisäkkäille piretriroidit ovat useimmiten alhaisen toksisuuden ryhmä, mutta suurissa pitoisuuksissa voivat aiheuttaa iho- ja hengitystieärsytystä sekä neurologisia oireita.

Turvallisuus ja sääntely korostavat suojavarusteiden käyttöä sekä oikeita annostelu- ja soveltamistapoja. Resistenssi kehittyy sekä kohdekanavaan kohdistuvien mutaatioiden (kdr) että metabolisesta uudelleenmuokkaamisesta johtuen, mikä voi heikentää tehoa osassa populaatioita.