Piikkeinä

Piikkeinä on suomen kielen essiivin monikon muoto sanasta piikki. Piikki tarkoittaa sekä fyysistä terävää muotoa että kuvaavaa huippua tai äkillistä nousua. Piikkeinä tarkoittaa siis “as spikes” tai “in the form of spikes” ja sitä käytetään kuvaamaan jotakin tilaa tai roolia, jossa kohteet esiintyvät piikkeinä.

Käyttöyhteyksiä piikkeinä ovat sekä kielitiede että erikoistumisalojen kuvausmenetelmät, joissa halutaan korostaa ilmiön terävöitynyttä, huippumaista muotoa. Esimerkiksi tilastotiedon, mittausten tai biologisten ilmiöiden yhteydessä piikkeinä voidaan viitata arvoihin, tapahtumiin tai piirteisiin, jotka erottuvat massiivisesti tai nopeasti. Esimerkki: piikkeinä olleet arvot kaaviossa nousivat nopeasti ja loittonivat muusta aineistosta. Tällainen ilmaus on kuvaannollinen ja kontekstin mukaan neutraali.

Etymologia ja sanaston yhteydet: piikkeinä muodostuu sanasta piikki lisättynä essiivin monikon päätteeseen -nä. Läheisiä ilmaisutapoja ovat piikkejä, piikkiin tai piikkien kaltaiset viittaukset, riippuen kontekstista. Piikkeinä-oppi viittaa kieliopillisesti tilan tai roolin ilmaisemiseen sekä kuvaileviin ilmiöihin, joissa ominaisuus näyttäytyy kuin piikkisenä. Käytännössä sen selkeän ja luotettavan ymmärtämisen edellyttää aina kontekstin täsmentämistä.