Piidioksidin

Piidioksidi (SiO2) on yleinen epäorgaaninen oksidi, joka esiintyy luonnossa sekä kiteisenä että amorfisena aineena. Pääasialliset kiteiset muodot ovat kvarts, ja amorfina esiintyvät opali sekä diatomiitti. Myös kvartsihiekka koostuu pääosin piidioksidista.

Piidioksidi muodostaa suurimman osan maankuoresta. Kvartsin kide on stabiili useimmissa olosuhteissa, ja amorfiset muodot liittyvät sedimentteihin sekä tuliperäisiin materiaaleihin. Sitä löytyy runsaasti hiekasta ja sorasta, graniitin sekä diatomiitin kaltaisista lähteistä sekä muualla geologisissa ja sedimentaarisissa aineissa.

Ominaisuudet: piidioksidi on kovaa (Mohs-asteikolla noin 7) ja sillä on korkea sulamispiste, noin 1 710 °C kvartsissa. Se on käytännössä liukenematon veteen ja kemiallisesti melko inertti. Se reagoi kuitenkin hydrofluorihapon sekä vahvojen emästen kanssa silikaattien muodossa, ja se voi aiheuttaa pölynhengitysriskejä.

Käyttö: Teollisuudessa piidioksidia käytetään lasin ja rakennusmateriaalien raaka-aineena sekä täyte- ja eristemateriaalina. Erikoismuotoja ovat fuusioitu piidioksidi (fused silica), precipitoitunut silica ja fumed silica, joita hyödynnetään kumissa, muoveissa, paperissa sekä elektroniikan eristemateriaaleina ja ohutkalvoina.

Turvallisuus: Piidioksidipöly voi aiheuttaa keuhko-ongelmia, kuten silikoosia pitkäaikaisessa altistumisessa. Työvaiheissa suositellaan asianmukaisia suojavarusteita ja tehokasta pölynhallintaa.