Pienisignaalisessa

Pienisignaalisessa on suomenkielinen ilmauksesta pienisignaalinen inessiivinen muoto, joka kuvaa tilaa, jossa signaalin amplitudi on pieni suhteessa kohinaan tai muuhun häiriöön. Sitä käytetään sekä teknisessä että tieteellisessä tekstissä kuvaamaan tilannetta, jossa signaalia on vaikea erottaa taustahälystä.

Pienisignaalisessa ympäristössä mittaus- ja viestintäjärjestelmät pyrkivät käyttämään suurta herkkyyttä ja matalaa kohinaa; keskeisiä teemoja ovat dynamiikan laajuus, signaalin vahvistaminen ja offset-arvojen hallinta. Tavoitteena on parantaa signaalin havainnointia samalla kun minimoidaan kohinan vaikutus ja vääristymät.

Haasteet liittyvät erityisesti lämpötilariippuvuuteen, 1/f-noiseen, kvantisaatioon sekä mahdolliseen signaalin epälineaarisuuteen. Ratkaisuiksi kehitetään matalan kohinan vahvistimia, oikeita maadoitus- ja suojatoimia, tehokasta suodatusta sekä digitaalisia menetelmiä kuten ajallista keskiarvostusta ja lukitusvahvistusmenetelmiä kyseisen signaalin erottamiseksi.

Sovellusalueita ovat lääketieteelliset mittaukset (esimerkiksi EEG ja EKG), herkät sensorijärjestelmät, fysiikan ja tähtitieteen havaintotiedot sekä radioviestinnän ja teollisuuden mittaukset, joissa signaali on pieni ja vaatii edistyneitä vahvistus- ja suodatusstrategioita.