Perustunteista

Perustunteista on suomalaisessa kielenkäytössä käytetty termi, joka viittaa perus- tai lähtökohtaisiin tunteihin. Se muodostuu sanasta perustunti (base hour) sekä -sta- suffixistä, jolla ilmaisataan “perustunteista” tai “perustunteista laskettuna”. Termi toimii referenssiyksikkönä, jolla kuvataan laskutuksen, budjetoinnin tai korvausten perusteeksi käytettävää tuntimäärää.

Perustunti tarkoittaa siis yhden yksikön tuntia, jota käytetään pohjana useissa sopimuksissa, laskelmissa ja suunnittelussa. Perustunteista-lähestymistapaa sovelletaan tilanteissa, joissa tekojen tai palvelujen hinnat, kustannukset tai korvaukset määräytyvät ensisijaisesti tämän perustuntien määrän perusteella, eikä esimerkiksi todellisten, toteutuneiden tuntien mukaan.

Käyttökonteksteja ja esimerkkejä: julkisella sektorilla tai kunnallisessa palvelutuotannossa kustannusarvioita ja korvauksia voidaan laatia perustunteista; sopimuksissa voidaan todeta, että palkka tai maksu perustuu perustunteihin tai niiden mukaan laskettuihin kertolaskuihin. Tulkinta on kuitenkin kontekstisidonnainen, ja termiä käytetään vaihtelevasti eri aloilla.

Rajoitukset: perustunteista ei ole vakiintunut yleistermi kaikilla toimialoilla, vaan se riippuu sopimus-, budjetointi- ja laskentakontekstista. Käytön selkeyttämiseksi voidaan käyttää myös liittyviä ilmauksia kuten perustunti, perustuntihinta tai perustuntien mukaan laskeminen.

Lisätietoja: liittyvät termit ovat perustunti, perustuntihinta sekä yleisemmin tunti- ja kustannuslaskennan käsitteet.