Perusteltavuus

Perusteltavuus on suomenkielinen käsite, joka kuvaa väitteen, päätöksen tai ehdotuksen sitä, miten hyvin se on perusteltu. Siihen sisältyy sekä käytettyjen todisteiden ja perusteiden laatu että niiden johdonmukaisuus sekä sovellettavuus kyseiseen kontekstiin. Perusteltavuutta käytetään laajasti tieteessä, journalismissa, politiikassa ja arkipäiväisessä argumentoinnissa.

Arviointi perusteltavuudesta perustuu useisiin kriteereihin: relevanssi (ovatko todisteet tarkoituksenmukaisia?), riittävyys (onko näyttöä tarpeeksi), luotettavuus (lähteiden laatu), läpinäkyvyys (menetelmien selittäminen), sekä johdonmukaisuus (väitteet seuraavat loogisesti datasta) ja kontekstuaalinen oikeellisuus (yhteys todellisuuteen).

Esimerkkejä: "Kahden muuttujan välinen yhteys X ja Y" on perusteltu, jos tutkimusaineisto on kattavaa, menetelmät ovat asianmukaisia ja tulokset toistettavissa. "Väite ilman lähteitä" ei ole hyvin perusteltu, koska se ei tarjoa riittäviä todisteita.

On tärkeää huomata, että perusteltavuus ei yksin tee väitteestä totta; se kertoo kuitenkin, kuinka hyvin väite on tuettu käytettävissä menetelmin. Puolueellisuus, puutteellinen data tai metodologiset rajoitteet voivat heikentää perusteltavuutta. Johtopäätösten kriittinen arviointi kuuluu tieteelliseen ja akateemiseen käytäntöön.