Peruskuormat

Peruskuormat ovat rakennetekniikassa käytetty termi, jolla tarkoitetaan rakennetta kohtaan pysyviä tai pitkäaikaisia kuormia. Ne muodostavat kuormituksen perustan, jonka päälle muut kuormat sovitetaan suunnittelussa. Peruskuormat kuvaavat niitä kuormia, jotka ovat olennaisimmat rakennuksen pitkäaikaisessa toiminnassa.

Peruskuormat koostuvat pääosin rakennuksen omasta massasta sekä kiinteästi asennettujen laitteiden ja rakenteiden aiheuttamista kuormista. Näin ollen ne ovat kuormia, joiden määrä pysyy suhteellisen vakaana rakennuksen elinkaaren aikana. Tätä vasten käyttökuormat edustavat muuttuvia, usein tilojen käyttötavoista riippuvia kuormia.

Eri standardeissa peruskuormat voivat sisältää pysyvät kuormat sekä kiinteästi asennettujen laitteiden kuormat. Käyttökuormat puolestaan ovat kuormia, joita syntyy rakennuksen käytön aikana, kuten ihmisten aiheuttama kuorma, huonekalut sekä muut väliaikaiset kuormat. Lisäksi suunnittelussa huomioidaan ympäristö- ja mahdolliset äkilliset kuormat osana kokonaiskuormitusta.

Rakennesuunnittelussa peruskuormat yhdistetään usein muiden kuormien kanssa kuormayhdistelmiksi siten, että rakenteen lujuus, jäykkyys ja palvelukäytönaika varmistetaan. Termin käyttö heijastaa tarvetta eriyttää pysyvät, pitkäaikaiset kuormat muista, muuttuvista vaikutuksista.

Etymologia: perus tarkoittaa perustaa, kuorma kuormitusta. Lisätietoja saa rakennetekniikan peruslähteistä ja kuormayhdistelmien standardeista.