Peruskudoksiin

Peruskudoksiin on suomen kielen illatiivin (monikon) muoto sanasta peruskudos, joka viittaa kasveilla esiintyvään peruskudoksiin (ground tissue). Peruskudos on kasvin kolmen pääkudostyypin eli dermaalisen (epidermis), verisuoniston (xylem ja phloem) sekä peruskudoksen muodostama yleinen toiminnallinen yhteys. Peruskudoksella on keskeinen rooli fotosynteesissä, varastoinnissa sekä tukirakenteissa.

Peruskudoksen alatyypit koostuvat pääosin parenkymasoluista, joilla on ohut solukalvo ja suuret solukeskukset. Parenkudos jaetaan toiminnallisesti useisiin alakategorioihin: Chlorenchyma (kloroplastien sisältämä fotosynteesiin soveltuva parenkymo), varastoparenkym (tallennus- ja varastorakenne) sekä aerenkymä (ilmatie ryhmä, jossa on ilmaa läpivaihtoa helpottavia ilmankeskuksia). Collenchyma antaa joustavaa tukea pehmenytymille, kun taas sclerenchyma tarjoaa jäykän tuen paksuilla secondary-walleillaan; näihin kuuluvat kuidut ja sclereedit.

Sijainti ja kehitys: peruskudos sijaitsee kasvin elimissä epidermisin ja vaskulaarisen kudoksen välissä. Se muodostuu yleensä nuorten versoiden, juurien ja lehtien sisälle. Kehittyminen alkaa ground meristemistä apikaalisen meristeemin osana; solut voivat erilaistua parenkymiksi, collenkymiksi tai sclerenkymiksi riippuen kudostyypin tarpeista.

Käyttö ja merkitys: peruskudos on keskeinen käsite kasviantomian ja -fysiologian opetuksessa. Se muodostaa suurimman osan kasvin rakenteesta ja mahdollistaa sekä biomassan lisäämisen että elintoimintojen suorittamisen, kuten fotosynteesin ja varastoinnin. Peruskudoksiin liittyvää termiä käytetään esimerkiksi kuvaamaan, miten aineet tai signaalit kulkeutuvat kasvin sisällä.