Personallisuushäiriöt

Personallisuushäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joille on ominaista jäykät ja epäterveelliset ajattelu-, tunne- ja käyttäytymismallit, jotka poikkeavat merkittävästi kulttuurin odotuksista. Nämä mallit alkavat tyypillisesti nuoruudessa tai varhaisaikuisuudessa ja ovat pitkäkestoisia. Ne aiheuttavat merkittävää ahdistusta ja toimintavaikeuksia henkilölle itselleen tai hänen lähiympäristölleen.

Personallisuushäiriöt luokitellaan usein kolmeen ryhmään: ryhmä A, ryhmä B ja ryhmä C. Ryhmä A sisältää epäluuloisen, eristäytyvän ja estyneen personallisuushäiriön. Näille henkilöille on ominaista outo tai eksentrinen käytös ja sosiaalinen vetäytyminen. Ryhmä B sisältää antisosiaalisen, rajatilatyyppisen, esiintyvän ja narsistisen personallisuushäiriön. Nämä henkilöt ovat usein impulsiivisia, tunnevoimaisia ja heillä voi olla vaikeuksia ihmissuhteissa. Ryhmä C sisältää estyneen, riippuvaisen ja pakko-oireisen personallisuushäiriön. Näille henkilöille on tyypillistä ahdistuneisuus, pelokkuus ja tarve olla muiden hallinnassa tai tarve täydellisyyteen.

Personallisuushäiriöiden tarkkoja syitä ei täysin ymmärretä, mutta niiden uskotaan johtuvan monimutkaisesta vuorovaikutuksesta geneettisten, ympäristöllisten ja sosiaalisten tekijöiden välillä. Varhainen lapsuuden kokemukset, kuten traumaattiset tapahtumat tai epäjohdonmukainen vanhemmuus, voivat lisätä riskiä.

Diagnoosi perustuu kattavaan psykologiseen arviointiin, joka sisältää haastatteluja ja standardoituja arviointimenetelmiä. Hoito tähtää yleensä oireiden lievittämiseen ja toimintakyvyn parantamiseen. Psykoterapia, erityisesti kognitiivinen käyttäytymisterapia ja dialektinen käyttäytymisterapia, on usein ensisijainen hoitomuoto. Lääkehoitoa voidaan käyttää tiettyjen oireiden, kuten ahdistuksen tai masennuksen, hallintaan.