Peritäkäsite

Peritäkäsite on suomalaisessa akateemisessa keskustelussa käytetty termi, jolla tarkoitetaan käsitettä, joka siirtyy kulttuurissa tai kielessä sukupolvelta toiselle osana yhteisön käytäntöjä ja merkityksiä. Sana muodostuu sanoista peritä, “periytyä, saada perintönä”, sekä käsite, “käsitteellinen kokonaisuus”. Käyttö slangin tai jokapäiväisen puheen ulkopuolella on yleensä rajattua tutkimus- ja keskustelukonteksteihin.

Määritelmä ja piirteet. Peritäkäsite viittaa käsitteisiin, jotka ovat osin tai kokonaan kulttuurin perintöä ja jotka säilyvät tai muuttuvat hitaasti osana identiteettiä, rituaaleja tai kieliopillisia käytäntöjä. Ne voivat olla hiljaisia ja usein tiedostamattomia, mutta niillä on toiminnallinen rooli arjen päätöksissä ja tulkinnassa. Peritäkäsitteet eroavat uusina, keksityinä käsitteinä siinä mielessä, että niiden juuret ovat historiallisessa jatkuvuudessa eikä pelkästään yksittäisen ryhmän tai yksilön innovaatioissa.

Tutkimuskäyttö. Käsite esiintyy erityisesti kielitieteen, antropologian ja filosofian yhteydessä, missä tarkastellaan, miten merkitykset siirtyvät kielen ja käytäntöjen kautta. Tutkimusmenetelmät voivat sisältää etnografista aineistonlainaa, diskurssianalyysiä ja pitkän aikavälin sanastomuutosten tarkastelua.

Esimerkit ja kontekstit. Esimerkkejä voivat olla käsitteet kuten kunnioitus vanhempia kohtaan tai tietyt kollektiiviset normit, jotka välitetään sukupolvelta toiselle tarinoiden, rituaalien ja arjen kielten välityksellä. Peritäkäsitteitä voidaan tarkastella sekä kulttuurisena perinnönä että kielellisenä rakenteena, mikä haastaa käsitteiden muuttumisen ja sopeutumisen ymmärtämisen.

Liittyvät käsitteet. Kulttuurinen periytyminen, kulttuurinen siirto, memetikka, normatiiviset merkitykset sekä kielitieteen ja antropologian tutkimussäkeet tarjoavat lähiympäristöä peritäkäsitteiden käsitteelliselle sijoittumiselle.