Performatiivisia

Performatiivisia, tai performatiivisia ilmauksia, ovat kielenilmaisuja, joiden puhuttuaan ne toteuttavat itse asian, jota ne ilmaisullaan edellyttävät. Tämä on osa kielen puheaktiteoriaa, jossa sanoja ei pelkästään kuvailla vaan niillä voi myös tehdä asioita. Performatiiviset lauseet eroavat ns. konstatatiivisista lauseista siten, että niiden tarkoitus on saada aikaan toiminto tai asettaa tilanne, ei pelkästään kuvata sitä.

Keskeinen ajatus on illokutionaarinen voima: puheaktin vaikutus syntyy siitä, mitä tehdään sanoilla, ei siitä, mitä väitetään. Esimerkkejä ovat lupaukset, kiitokset, lupaukset, viralliset virallisuudet ja etikettitoimenpiteet, kuten “Lupaan maksaa takaisin huomenna,” “Täten nimeän hänet puheenjohtajaksi,” tai “Minä vihkimän tämän avioliitoksi.” Näissä lauseissa kielen käyttö muuttaa tilannetta välittömästi.

Lausuman suorituskykyä rajoittavat felicity conditions: onnistuakseen performatiivisella ilmauksella tulee olla asianmukainen konteksti, oikeudet, sekä puhujan aikomus ja voimavarat toimia. Jos nämä ehdot ovat epätyydyttäviä, performatiivisen toiminnan toteutuminen voi epäonnistua, jolloin kyseessä on epäfelicittyinen tai virheellinen suoritus.

Kielitieteessä performatiiviset ilmaukset muodostavat erottuvan pienryhmän performatiivisten verbeineen, kuten lupaukset, vihkimiset ja nimetyn tehtävän myöntäminen. Ne voivat olla eksplisiittejä, joissa tekoilmaus on ilmeinen (Esim. “Täten lupaan…”), tai implisiittejä, joissa toiminta äärimmäisen välillisesti välittyy sanelemattomalla kontekstilla.

Nykykäsityksen mukaan performatiivisuus ei ole vain lauseen ominaisuus, vaan kielenkäytön toiminta, joka riippuu tilanteesta, auktoriteetista ja kulttuurisista konventioista.