Pehmeäminen

Pehmeäminen on yleistermi, jolla tarkoitetaan prosessia, jossa aineen kovuus, jäykkyys tai hauraisuus vähenevät ja siitä tulee muovailtavampi tai käsiteltävämpi. Termiä käytetään sekä fysikaalisista että kemiallisista muutoksista, jotka tekevät kappaleesta joustavamman, notkeamman tai vähemmän haurastuvan. Käyttökohteita ovat sekä tekniset tuotantoprosessit että arkipäivän valmistus- ja huoltotilanteet.

Taustatekijät ja menetelmät voivat olla erilaisia. Lämpötilallinen pehmeäminen, kuten lämpökäsittely metallissa, vähentää jännityksiä ja muuttaa materiaalin rakennetta. Kemiallinen pehmeäminen voi tapahtua plastisoivien aineiden tai liuottimien avulla, jotka heikentävät molekyylien välisiä sidoksia ja parantavat käsiteltävyyttä. Kosteus- ja märkäkäsittely sekä höyrytys tekevät esimerkiksi puusta notkeamman. Mekaaninen pehmeäminen tapahtuu esimerkiksi hieromalla, venyttämällä tai muokkaamalla rakennetta siten, että materiaali taipuu helpommin. Joillakin elintarvikkeilla pehmeäminen tarkoittaa mureuttamista entsyymien, marinoinnin tai mekaanisen käsittelyn avulla.

Esimerkkejä sovelluksista ovat: metallien annealing, jolla vähennetään kovuutta ja jännityksiä; polymeerien muovisaattorien tai lämpökäsittelyn vaikutus, jolloin materiaali muuttuu helpommin muotoiltavaksi; puun kosteuttaminen tai höyryttäminen taivutettavaksi; tekstiilien pehmentäminen ja sileän tuntuman aikaansaaminen; ruoanvalmistuksessa lihan mureuttaminen ja pehmeäminen.

Merkittäviä seikkoja ovat, että pehmeneminen voi heikentää lujuutta ja kestävyyttä, ja joidenkin prosessien vaikutukset voivat olla palautuvia tai pysyviä riippuen materiaalista. Prosessin suunnittelussa huomioidaan käyttötarkoitus, vaatimukset ja ympäristö- sekä turvallisuusnäkökohdat.