Parittelukäyttäytymisen

Parittelukäyttäytyminen on biologinen käsite, joka kuvaa eläinten käytöksiä, joiden tarkoituksena on lisääntyminen ja fertilisaation varmistaminen. Siihen sisältyvät houkuttelu- ja paritusrituaalit, sukupuolten välinen kilpailu sekä valintaprosessit, copulaatio ja mahdollinen jälkeläisten hoito. Käytös on usein sopeutuma evoluution tuloksena, jolloin yksilöt pyrkivät parantamaan lisääntymismenestyksiään ja geneettisen materiaalin siirtämistä.

Käytännöt vaihtelevat lajista toiseen, mutta ne jakautuvat usein signaalointiin, kilpailuun ja parittelun toteuttamiseen. Signaalit voivat olla visuaalisia, akustisia tai kemiallisia: värimuodot, laulut, tanssit ja feromonit voivat houkutella kumppania tai osoittaa terveyttä ja geneettistä laatua. Parittelukäyttäytymisen tavoitteena on usein sekä kumppanin valinta että kilpailun voittaminen, mikä kasvattaa copulaation onnistumisen todennäköisyyttä.

Lajikohtaiset erilaiset parittelujärjestelmät vaikuttavat populaation rakenteeseen ja evoluutioon. Seksuaalinen valinta voi johtaa esimerkiksi erikoistuneisiin koristeisiin, käyttäytymismalleihin ja aikaisiin rituaaleihin. Joissakin lajeissa on myös nuptiaalinen ravinnonjako tai jälkeläisten hoito, jotka vaikuttavat lisääntymismenestykseen.

Ylipäätään parittelukäyttäytyminen on laajasti tutkittu osa käyttäytymistutkimusta. Ihmisellä se näyttäytyy sekä biologisina että kulttuurisina tekijöinä, ja kulttuuri sekä yksilölliset kokemukset vaikuttavat siihen, millaisia käytöksiä esiintyy.