Parenkymavauriot

Parenkymavauriot tarkoittavat elimen parenkiman, eli sen toimintakudoksen, vaurioita. Parenkima koostuu solukudoksesta, jossa elimen päätoiminnot toteutuvat. Vauriot voivat heikentää elimen toimintaa ja ne voivat olla akuutteja tai kroonisia. Parenkymavauriot voidaan nähdä koko elimessä tai paikallisina vaurioina yksittäisessä kudoksessa.

Vaurioitumisen taustalla ovat useat syyt, kuten trauma, iskemia tai hypoksia, myrkylliset aineet, infektiot, tulehdukselliset tilat, autoimmuuniset mekanismit sekä kasvaimet. Akuttitilanteissa parenkiman solut voivat kuolla nekroosiin tai vaurioitua turvotuksen ja tulehduksen seurauksena; kroonisessa vaiheessa voi kehittyä arpeutumista ja pysyvä heikkeneminen toiminnassa.

Esimerkkejä parenkymavaurioista eri elimissä: Maksassa parenkima voi vaurioitua alkoholin käytön, toksisten aineiden tai hepatiittivirusten vuoksi; munuaisissa vauriot voivat kohottaa kreatiniin- ja ureapitoisuuksia tubulaarisen nekroosin tai glomerulaaristen sairauksien vuoksi; keuhkoissa parenkymavauriot voivat johtaa ARDSiin tai interstitiinisiin sairauksiin; aivojen parenkima voi kärsiä esimerkiksi aivohalvauksesta tai vakavista infektioista.

Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin, laboratorioarvoihin ja kuvantamiseen. Esimerkkejä ovat organikohtaiset verikokeet (esim. maksakokeet, kreatiniini), kuvantamismenetelmät sekä tarvittaessa kudos-/biopsoja. Hoito keskittyy vaurion taustalla olevan syyn hoitoon sekä tukemaan elintoimintoja; fyysisen tilan optimointi, poistettavien tekijöiden välttäminen ja tarvittaessa tukihoidot voivat olla keskeisiä. Ennuste riippuu vaurion laajuudesta ja taustatekijöistä; varhainen hoito parantaa mahdollisuuksia palautua.