Paradigmanmuutokset

Paradigmanmuutokset ovat suuria siirtymiä vakiintuneen tieteellisen viitekehyksen sisällä, jolloin hallitseva malli, tutkimuskysymykset ja tutkimusmenetelmät korvautuvat uudella, laajasti hyväksytyllä näkemyksellä. Tällainen muutos muuttaa sitä, mitä ilmiöitä tutkitaan, miten niitä selitetään ja millä tavoin tutkimus etenee.

Termi juontaa Thomas S. Kuhn’n teoksesta The Structure of Scientific Revolutions (1962). Kuhn erotti normaalin tieteen, joka etenee varsin vakiintuneesti, kriisin ja tieteellisen vallankumouksen välillä. Anomalioita kertyy, mikä altistaa nykyisen paradigman kritiikille; lopulta syntyy kriisi ja vallankumouksellinen muutos, jossa vanha paradigma korvautuu uudella. Paradigmanmuutokseen liittyy usein incommensurabiliteettia, eli kahden paradigman välinen vertailu ja yhteensovittaminen voivat tulla vaikeammiksi.

Esimerkkejä paradigmanmuutoksista ovat Copernikuksen heliosentrinen malli, joka korvasi geosentrisen maailmankuvan; 19. ja 20. vuosisadan kehityksessä relativity- ja kvanttifysiikka muuttivat klassisen fysiikan raameja; geologiassa tektoninen plattojen teoria reformoi käsitykset maankuoren liikkeistä. Myös biologiassa Darwinin evoluutionteoria ja sen laajempi integrointi ovat nähty suurina paradigma- muutoksina tieteenaloilla.

Vaikutukset ulottuvat tieteellisestä tutkimuksesta teknologiaan, koulutukseen ja organisaatioiden käytäntöihin. Paradigmanmuutokset voivat muuttaa sekä tutkimuksen rahoitusta että sen tavoiteasetantaa, sekä edistää uusia teorioita ja sovelluksia. Kritiikissä korostetaan usein, että muutos ei ole aina dramaattinen tai yksiselitteinen, ja että tieteellinen kehitys voi olla useiden rinnakkaisten traditioiden yhdistymistä sekä jatkuvaa pienempää uudelleenmäärittelyä.