Pankkilainsäädäntö

Pankkilainsäädäntö viittaa lakeihin ja säännöksiin, jotka ohjaavat pankkien toimintaa ja valvontaa. Se on keskeinen osa rahoitusjärjestelmän vakautta ja tehokkuutta. Pankkilainsäädännön tavoitteena on suojella tallettajia, varmistaa kilpailu markkinoilla ja ehkäistä pankkikriisejä.

Keskeisiä pankkilainsäädännön osa-alueita ovat muun muassa pääomavaatimukset, likviditeettisäännöt ja riskienhallintaa koskevat määräykset. Pääomavaatimuksilla varmistetaan, että pankeilla on riittävästi omia varoja kattamaan mahdolliset tappiot. Likviditeettisäännöt taas takaavat, että pankeilla on riittävästi helposti saatavilla olevia varoja velvoitteidensa täyttämiseen. Riskienhallintaa koskevat säännökset edellyttävät pankkeja tunnistamaan, arvioimaan ja hallitsemaan erilaisia riskejä, kuten luotto-, markkina- ja operatiivisia riskejä.

Valvonnasta vastaavat yleensä kansalliset keskuspankit tai erilliset finanssivalvontaviranomaiset. Suomessa keskeisiä toimijoita ovat Suomen Pankki ja Finanssivalvonta. Kansainvälisesti pankkivalvontaa harmonisoidaan esimerkiksi Baselin pankkivalvontakomitean (BCBS) toimesta.

Pankkilainsäädännön kehitys on jatkuvaa, ja sitä päivitetään vastaamaan muuttuvaa rahoitusympäristöä ja uusia riskejä. Esimerkiksi finanssikriisit ovat johtaneet merkittäviin muutoksiin lainsäädännössä globaalisti.