Paalupohjaiset

Paalupohjaiset perustukset ovat rakennusten tai rakenteiden kantavien elementtien siirtämistä maankuoren alapuolisiin, paremmin kantaviin kerroksiin paalujen kautta. Tämä perustustyyppi on käytössä erityisesti silloin, kun pintakerrokset ovat pehmeitä, ylipäiväisiä tai vedenpitäviä, tai kun rakennettavaa massiivista kuormaa on korkea ja halutaan hallita painumaa sekä liikettä.

Paalut voivat voiman perusteella jakautua end-bearing-paaluihin ja kitkapohjaisiin paaluihin. End-bearing-paalit saavat päävatunsa kovan kerroksen pinnasta; kitkapohjaiset paalit siirtävät kuorman kitkakerroksen kautta rakenteen pitkin. Paalut voidaan asentaa erilaisin menetelmin: lyöntipaaloitus (driven piles), jolloin paalut lyödään maahan koneellisesti; porapaalutus (porapaalutus/bored piles), jossa paalut porataan ja valetaan; sekä ruuveihin perustuvat ruuvipaaluet, jotka kiertämällä asennetaan paikoilleen.

Paaluryhmä käytännössä kasvattaa kantavuutta ja hajottaa kuorman tasaisesti rakennuksen alle, jolloin pienemmätkin heikommat pohjakset voivat tukea suurempia rakenteita. Suunnittelussa huomioidaan kuorman suuruus, ympäristön maaperäolosuhteet, mahdollinen pohjaveden vaikutus sekä paalujen yhdistetty riittävyys.

Edut sisältävät soveltuvuuden heppoisille tai kosteille alusmaille, vähäisen asennuspainuman ja mahdollisuuden tukea suuria rakennuksia sekä siltoja. Haasteisiin kuuluu korkeammat kustannukset, pitkä asennusjakso, melu ja tärinä sekä tarve tarkalle suunnittelulle ja laadukkaalle asennukselle. Paalujen valinta ja toteutus noudattavat rakennusmääräyksiä ja eurooppalaisia standardeja, ja ne suunnitellaan tapauskohtaisesti rakennuksen kuormituksen sekä maaperän mukaan.