PPIsllä

PPIsillä tarkoitetaan protonipumpun estäjiä (PPI-lääkkeet), lääkeryhmä, joka vähentää mahalaukun happamuutta estämällä H+/K+-ATPase-pumpun toimintaa parietaalisoluissa. Ne ovat prodrugit, jotka aktivoituvat happamassa ympäristössä ja muodostavat epäillisen, pitkän vaikutuksen inhiboivan yhteyden pumpun toimintaan. Vaikutus alkaa hitaasti, ja täydellinen happamuuden väheneminen saavutetaan useimmiten muutaman päivän kuluessa; useimpien käyttötarkoitusten osalta vaikutus on selvä 3–5 päivän sisällä.

PPI-lääkkeitä käytetään pääasiassa happotuotannon vähenemiseen liittyviin tiloihin. YleisimpiäIndikaatioita ovat refluksitaudin oireiden ja erosioiden ehmentäminen, gastroesofageaalisen refluksin oireiden hallinta, peptisten haavojen hoito sekä H. pylori -infektioiden häätöohjelmien osa yhdessä antibiooteilla. Säädettävä annostus vaihtelee tilan mukaan; aikuisilla tavallinen suositeltu annos on 20–40 mg kerran vuorokaudessa, hoitoaika 4–8 viikkoa tai tarpeen mukaan pidemmän aikavälin hoito, kun hoitotulos arvioidaan.

Hyvin siedettyjä yleensä ovat; yleisimpiä haittavaikutuksia ovat päänsärky, vatsakipu, pahoinvointi ja ripuli. Pitkäaikainen käyttö on yhdistetty joidenkin riskien lisääntymiseen, kuten magnesiumpitoisuuden laskuun, B12-vitamiinin puutokseen, luustonmurtumien riskiin, munuais- tai suolistoinfektioihin sekä harvinaisissa tapauksissa kemiallisten häiriöiden lisääntymiseen. Pitkäaikaiskäytössä suositellaan säännöllistä seurantaa ja tarvekäytön arviointia.

Yhteisvaikutukset ja huomioitavaa ovat sekä hapen tarpeen muutos muiden lääkkeiden imeytymisessä että mahdollinen vaikutus joidenkin antitromboottisten lääkevalmisteiden toimintaan. Klopidogrelin yhteydessä on keskustelua kliinisessä tutkimustiedossa, ja annostuksen ajoituksella voidaan harkita vaihtoehtoja.

PPI-lääkkeet ovat yleinen ja tehokas työkalu mahalaukun happamuuden hallintaan, mutta niitä käytetään tarkoituksenmukaisesti lyhytaikaisesti tai lääkärin ohjein pitkäaikaisessakin hoidossa.