POSIXyhteensopivuus

POSIXyhteensopivuus tarkoittaa ohjelmiston tai järjestelmän kykyä noudattaa POSIX-standardeja ja siten olla yhteensopiva muiden POSIXyhteensopivien järjestelmien kanssa. POSIX-standardeja ylläpidetään alun perin IEEE:n kautta, ja nykyisin The Open Groupin kanssa sekä laajemmissa Unix-ympäristöissä. Tavoitteena on siirrettävyys ja yhteensopivuus Unix-tyyppisten järjestelmien välillä sekä erilaisten kehitystyökalujen ja sovellusten saumaton käyttö.

POSIXin tärkeimmät osat kattavat sovellusohjelmointirajapinnat (APIt) käyttöjärjestelmätoimintoihin, kuten tiedostojen I/O, prosessinhallinta, säikeet (pthread), signaalit ja oikeudet, sekä monenlaisten standardoitujen komentojen ja utiliteettien määrittelyt POSIX.1 (kunnossapitää API:t) ja POSIX.2 (komennot ja utiliteetit). Viimeisimmät versiot kattavat laajemmat reaaliaikaisuuden, ajastukset ja muita kehittyneitä ominaisuuksia. Standardointityö tukee myös yhteisiä testausmenetelmiä ja konformanssikriteerejä, joiden avulla järjestelmien POSIX-tuki voidaan varmentaa.

Käytännössä POSIXyhteensopivuutta toteutetaan siten, että järjestelmä tarjoaa standardin mukaiset ohjelmisto-rajapinnat sekä komennot. Linux, BSD-työjärjestelmät (kuten FreeBSD, OpenBSD, NetBSD) ja macOS ovat yleisesti POSIXyhteensopivia ja tarjoavat laajan ekosysteemin POSIX-työkaluineen. Windows-ympäristöt ovat perinteisesti tarjonneet rajatumpaa tukea, mutta nykytoteutukset kuten Windows Subsystem for Linux ja Cygwin avaavat laajemman POSIX-yhteensopivuuden.

POSIXyhteensopivuus tukee ohjelmistojen siirrettävyyttä, yhteensopivia kehitysympäristöjä ja laajentaakseen portfolion mukautuvuutta eri järjestelmissä. On kuitenkin huomioitava, että järjestelmien toteutukset voivat sisältää lisäextensioita ja joitain standardin ulkopuolisia ominaisuuksia.