PINkoodipohjaiset

PINkoodipohjaiset järjestelmät viittaavat todentamis- ja pääsynhallintamenetelmiin, joissa keskeinen tekijä on PIN-koodi. PIN-koodi on yleensä nelinumeroinen, joskus kuusinumeroiseksi määritelty, ja sitä käytetään todentamiseen sekä laitteisiin että palveluihin liittyen.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi pankkikorttien ja luottokorttien maksutapahtumat, pankkiautomaatit, mobiililompakot sekä erikoispäätöksiin tai tilojen pääsyyn liittyvät järjestelmät ja laitteet. PINkoodipohjaiset ratkaisut voivat toimia yksinään tai osana monitekijäistä todentamista yhdessä kortin tai laitteen kanssa.

Toimintaperiaate on yksinkertainen: käyttäjä syöttää PIN-koodin, joka tarkistetaan turvallisesti tallennetun arvon kanssa. Monissa järjestelmissä epäonnistuneet yritykset johtavat tilin lukitsemiseen ja lisätoimenpiteisiin. PIN-koodit sekä kortin että laitteen turvallisuuden kannalta pyritään tallentamaan suojattuna, usein hajautetulla tai salatussa muodossa, eikä koodia säilytellä plainlyaivottuna.

Tietoturvaan liittyy useita haavoittuvuuksia. PIN-koodit voivat altistua katseelta tai näppäilyjälkien jäämille, skimmaukselle sekä brute-force-yrityksille, joihin voidaan vastata tilin lukituksella, rajoitetulla syöttömäärällä ja asianmukaisella salaus- sekä laitevoimalla. Hyvä käytäntö on käyttää riittävän pitkää koodia, välttää helposti arvattavia yhdistelmiä, pitää koodi salassa sekä hyödyntää tilin lukitus- ja monitekijäisiä suojaustoimia.

PINkoodipohjaiset ratkaisut muodostavat edelleen merkittävän osan arkisesta todentamisesta, vaikka biometria ja token- tai sovelluspohjaiset menetelmät kehittyvät osana monitekijäisiä ratkaisuja.