PCMtyyppejä

PCM-tyypit kuvaavat erilaisia tapoja tallentaa ja esittää digitaaliseen muotoon näytteistettu analoginen signaali. PCM (pulse-code modulation) muodostaa peruskeinon digitalisoida ääniä ja muita signaaleja; tavallisesti signaali näytteistetään tietyllä näytteenottotaajuudella ja kvantisoidaan bittimäärällä, mikä määrittää laadun ja tiedostokoon. PCM-tyypit eroavat erityisesti kvantisointi- ja kompandointimenetelmissä sekä the muussa esityksessä, kuten käyttämissä bittisyvyyksissä ja tulkinnassa.

Lineaarinen PCM (LPCM) on yleisin PCM-muoto, jossa näytteet kvantisoidaan lineaarisesti ilman kompandointia. LPCM on käytännössä uncompressed-äänitietoa, ja se esiintyy laajasti CD-levyillä (yleensä 16-bittisesti ja 44,1 kHz), sekä WAV- ja AIFF-tiedostoissa. LPCM voi olla 8, 16, 24 tai 32 bittiä kuvan, ja näytteenottotaajuus vaihtelee 32 kHz:n ja 192 kHz:n välillä ammattimaaisessa käytössä.

Floating-point PCM on muoto, jossa näytteet tallennetaan liukulukuarvoina (esimerkiksi 32- tai 64-bittisinä). Tämä tarjoaa suuremman dynaamisen alueen ja on yleinen ammattikäytössä äänityöasemissa ja masterointiympäristöissä.

Kompandoidut PCM-tyypit, kuten A-law ja μ-law, käyttävät 8-bittistä kompandointia, jotta suuria dynaamisia alueita voidaan hallita pienemmällä tiedonsiirtonopeudella. Näitä käytetään erityisesti telekommunikaatiossa ja puheenseurantajärjestelmissä, joissa bittihintaa halutaan pienentää ääniaktien laadun säilyttämiseksi.

Adaptive Differential PCM (ADPCM) ja Differential PCM (DPCM) ovat muunnelmia, joissa näytteitä tallennetaan erotuksina edellisiin näytteisiin tai niiden adaptatiivisia vaiheaskeleita hyödyntäen. Ne mahdollistavat suuremman pakkaussuhteen ilman täyskokoista PCM-koodausta. Käyttökohteet vaihtelevat äänen tallennuksesta puhe- ja verkkosovelluksiin.