Ottoaikaväli

Ottioaikaväli on mittaus- tai datankeruujärjestelmän aikaväli, jonka mukaan seuraava mittaus tai tallenne otetaan. Se on ajan mittainen viive kahden peräkkäisen otoksen välillä ja ilmenee yleensä sekunneissa, millisekunneissa tai mikrosekunneissa riippuen sovelluksesta. Ottoaikaväli tarkoittaa käytännössä sitä, kuinka usein signaali muunnetaan digitaaliseksi tai tallennetaan muistiin.

Ottoaikaväli määrittää näytteenottotaajuuden, jonka laskukaava on f_s = 1/T, missä T on ottoaikaväli. Pidempi väli tarkoittaa matalampaa näytteenottotaajuutta ja pienempää datatiheyttä, mutta paremmassa tapauksessa pienempää tiedon tarkkuutta signaalin nopeiden muutosten havaitsemiseen. Lyhyempi väli tarjoaa paremman aikajakson resoluution mutta kasvattaa datamäärää ja vaatimuksia käsittelylle sekä tallennukselle. Nyquistin teoreema kertoo, että signaalin on näytteistettävä riittävän nopeasti, jotta korkea-aaltoiset komponentit eivät vääristy tai kierrä aliasoituvat.

Valinta perustuu ilmiön dynamiikkaan, tarpeelliseen aikakoostumukseen, sensorin vasteaikaan ja järjestelmän tallennus-/käsittelykapasiteettiin. Esimerkiksi ympäristömittauksissa voidaan käyttää arvoa muutamasta sekunnista kymmeneen sekuntiin, kun taas nopeiden koneistojen seurannassa otto voi olla millisekuntien tai mikrosekuntien luokkaa. Ottoaikaväli on olennainen tekijä sekä mittaustarkkuuden että tietojen hallittavuuden kannalta.