Ordinalasteikkoa

Ordinalasteikkoa, eli järjestysasteikkoa, käytetään tilastotieteessä kuvaamaan luokkien järjestystä siten, että tulokset voidaan asettaa paremmuusjärjestykseen. Asteikko määrittelee luokat, joilla on suora järjestys, mutta luokkien välisten etäisyyksien suuruutta ei ole määritelty tai niiden tulkinta ei ole mielekästä. Esimerkkejä ovat Likert-tyyppiset tyytyväisyysasteikot (1–5), koulutustasot (perus-, keskitaso-, korkea-aste) sekä kilpailusarjojen sijoitukset.

Ominaisuuksiltaan ordinalldata antaa tietoa järjestyksestä, mutta ei mittaa etäisyyksiä näiden väleissä. Siksi mittausarvot voivat osoittaa, mikä ryhmä on toisiaan parempi tai huonompi, mutta erojen suuruutta ei voi suoraan tulkita. Keskiarvo ei välttämättä ole mielekäs kuvaaja, ja käytettäviä kuvaajia ovat ennemmin mediaani ja moodi. Tilastollisessa analyysissä käytetään usein ei-parametrisiä menetelmiä, kuten Mann–Whitney U -testi, Wilcoxonin rank-testi, Kruskal–Wallis -testi sekä Spearmanin järjestyskorrelaatio.

Sovellukset ja rajoitteet: Ordinalasteikkoa hyödynnetään laajasti kyselytutkimuksissa, mielipidekysymyksissä, asiakastyytyväisyyden mittauksessa sekä sosiaalitieteellisissä tutkimuksissa. Rajoitteita ovat tulkinnan epävarmuus erotusten suuruudesta sekä se, ettei asteikko tarjoa täsmällistä mittausta luokkien etäisyyksistä, mikä voi vaikuttaa valittujen tilastollisten menetelmien soveltuvuuteen.