Oppimiskontekstin

Oppimiskonteksti viittaa tilanteeseen tai ympäristöön, jossa oppiminen tapahtuu. Termiä käytetään yleisesti suomenkielisessä oppimisen tutkimuksessa. Se kattaa fyysisen tilan, sosiaaliset suhteet, kulttuuriset käytännöt sekä opetusmateriaalit, tehtävät, aikataulut ja arviointitavat. Ajatuksena on, että oppiminen ei tapahdu tyhjiössä vaan kytkeytyy siihen kontekstiin, jossa tietoa tarjotaan ja josta sitä tulkitaan.

Oppimiskontekstia voidaan tarkastella useista tasoista. Mikrotilanteissa korostuvat välittömät tekijät, kuten ohjeistus, ryhmätyömuodot ja tilan järjestely. Makrotasolla huomioidaan laajemmat tekijät, kuten kulttuuriset arvot, kieli, koulutusjärjestelmä sekä teknologiset ratkaisut. Lisäksi voidaan puhua autenttisesta kontekstista: tehtävät toteutuvat todellisiin ongelmiin liittyen ja oppiminen kytkeytyy asiaankuuluviin työ- tai arkiymmärryksiin.

Merkitys opetuksessa liittyy motivaatioon, ymmärrykseen ja siirtovaikutusten lisäämiseen. Yleensä hyvin suunniteltu oppimiskonteksti tukee tarkoituksenmukaisuutta, vastavuoroista vuorovaikutusta sekä merkityksellistä tehtäväkokonaisuutta. Se voi edistää sitoutumista, syvää oppimista ja tiedon siirtämistä toisiin tilanteisiin.

Käytännössä oppimiskontekstin suunnittelussa huomioidaan esimerkiksi tehtävien autenttisuus, yhteistyön rakenteet, kielen ja kulttuurin huomioiminen sekä teknologiakanavat. Tutkimuksessa korostetaan oppimisen ekologiasta ja kontekstuaalisuutta sekä haavoittuvuudet, kuten eriarvoisuuden vaikutukset pääsyyn koulutukseen ja digitaalisten resurssien saatavuuteen.