Omistajuuden

Omistajuuden käsite kuvaa oikeudellista suhdetta, jossa henkilö tai oikeushenkilö omistaa esineen, kiinteistön tai muun omaisuuden ja saa käyttää sekä määrätä siitä ja nauttia sen hyödyistä. Omistajalla on yleensä yksinoikeus hallita omaisuutta, sekä oikeus siirtää omistusta, antaa sen olla käytössä tai luovuttaa siitä arvoa. Omistajuus ei ole kuitenkaan täysin rajoittamaton; siihen vaikuttavat lainsäädäntö, sopimukset ja muiden oikeuksien, kuten naapurien tai ympäristön, rajoitukset sekä mahdolliset rasitteet tai kiinnitykset.

Omistajuuden ja hallinnan välillä on eroa. Hallinta voi olla esimerkiksi määräaikaista tai tilapäistä, kun taas omistusoikeus tarkoittaa pysyvämpää oikeutta käyttää ja nauttia omaisuudesta sekä luovuttaa sitä. Ominaisuudet voivat koskea fyysisiä esineitä (kuten tavaroita tai kiinteistöjä) tai immateriaalisia oikeuksia (kuten ohjelmisto- tai patenttioikeuksia).

Ostaminen, lahjoitus ja perintö ovat tavallisimpia omistajuuden siirtämisen tavat. Omistusoikeuden todistaminen tapahtuu usein rekisterin tai viranomaisten todistuksen kautta. Suomessa kiinteistön omistusoikeutta hallitaan kiinteistötietojärjestelmän ja kiinteistörekisterin kautta, ja omistajatietoja ylläpidetään viranomaisten toimesta. Omaisuutta voi olla myös yhteisomistuksessa, jolloin useampi henkilö jakaa omistusoikeuden osuuksiin. Lisäksi omistukseen voivat kohdistua rajoituksia, kuten rasitteita, kiinnityksiä tai käyttörajoituksia.

Omistajuuden käsite muodostaa perustan sekä yksityis- että yritysoikeudelliselle omistusoikeudelle ja sitä sovelletaan laajasti sekä fyysisten että immateriaalisten omaisuuserien kohdalla.