Olosuhdesanat

Olosuhdesanat on suomen kielen termi, jolla tarkoitetaan sanoja tai ilmauksia, jotka ilmaisevat ehtoa tai olosuhdetta. Niiden tehtävä on aloittaa tai yhdistää alisteinen ehtolause siten, että päälausen tapahtuminen riippuu siitä, että ehto täyttyy. Olosuhdesanat voivat olla yksittäisiä konjunktioita, kuten jos ja mikäli, tai pidempiä ilmauksia, kuten olettaen että, edellyttäen että tai niihin liittyviä player-maisia ilmauksia, joiden kautta ehto esitetään.

Olosuhdesanat jakautuvat yleisimmin konjunktioihin ja ilmauksellisiin olosuhdesanoihin. Tavallisimmat esimerkit ovat konjunktiot kuten jos ja mikäli, jotka aloittavat usein ehtolauseen. Lisäksi käytetään ilmauksia kuten olettaen että (olettaen, että), edellyttäen että ja mahdollisesti muut vastaavat muodot, jotka muodostavat ehtoja kuvaavia lausekkeita. Olosuhdesanoilla voidaan ilmaista sekä konkreettinen että hypotettinen ehto, ja ne voivat esiintyä sekä pää- että sisäkkäisissä lauseissa.

Käytöltään olosuhdesanat asettavat lauseen ymmärtämisjärjestyksen: ne asettavat ehdon, jonka toteutuminen määrittelee päälausen mahdollisuuden tai toteutumisen. Niitä opetetaan kieliopissa erottamaan ajasta, syystä ja myönteisestä vastuksesta sekä muusta sivulauseista. Vaikka suurin osa arjessa käytetyistä olosuhdesanoista on muodostettu yhdistämällä yksittäisiä sanoja konjunktioiksi, myös monisanaiset ilmaukset toimivat olosuhdesanoina ja laajentavat ehtolohkon ilmaisua.