Oikoluku

Oikoluku on tekstin virheiden ja epäselvyyksien poistamisen prosessi, jonka tarkoituksena on parantaa kielen oikeinkirjoitusta, kieliopin tarkkuutta sekä typografista ja ulkoasua. Prosessi keskittyy pintavirheisiin, ei pääasiallisen tietosisällön muuttamiseen.

Oikoluvussa tarkastetaan oikeinkirjoitus, välimerkit, isot ja pienet kirjaimet, sanavalinnat, lauseenrakenteet, luettavuus sekä terminologian yhdenmukaisuus ja viitteiden sekä lukujen oikeellisuus.

Oikoluku eroaa sisällön muokkauksesta: oikolukija keskittyy virheiden poistamiseen ja kielelliseen tarkkuuteen, kun taas sisällön muokkaus käsittelee argumentaatiota, rakennetta ja tekstin tarkoituksen selkeyttä.

Oikoluku voidaan tehdä manuaalisesti tai osana laajempaa toimitusprosessia. Teksti luetaan läpi vähintään kerran ja virheet merkitään sekä korjausehdotukset tehdään. Hyvä oikolukija käyttää sanakirjoja, kielioppaita sekä mahdollisia alakohtaisia ohjeita; digitaaliset kielentarkistusohjelmat tukevat työtä, mutta manuaalinen tarkastus on usein välttämätöntä.

Käyttökohteita ovat kirjallisuus, tiedotusvälineet, viranomaisasiakirjat, akateemiset julkaisut sekä käännökset, ja työ perustuu tyylisääntöihin sekä mahdollisiin ohjekirjoihin. Oikoluku on yleisesti hyväksytty vaihe laadukkaan tekstin varmistamisessa ennen julkista julkaisemista.