Oikeudenkäyntimenettelyjä

Oikeudenkäyntimenettelyjä ovat ne oikeudenkäynnin käytännöt, joiden mukaan tuomioistuimet ratkaisevat riita- ja rikosasioita sekä hallinto-oikeudellisia asioita. Suomessa menettelyt säädetään suurimmaksi osaksi oikeudenkäymiskaaren, rikosprosessilain sekä hallinto-oikeudellisten lakien kautta. Menettelyjen tavoitteena on oikeudenmukainen, julkinen ja asianosaisia kuuleva käsittely sekä asianmukainen perusteiden esittäminen ja ratkaisu.

Keskeiset osa-alueet ovat siviili-, rikos- ja hallinto-oikeudelliset menettelyt. Siviiliasioissa osapuolet esittävät vaatimuksensa ja puolustusväitteensä, todistusaineisto kerätään ja arvostetaan, ja lopullinen tuomio perustellaan kirjallisesti. Rikosasioissa syyttäjä vie syytteen; esitutkinta tai esivalvonta sekä oikeudenkäynti johtavat tuomioon ja mahdolliseen rangaistukseen; todistelu ja oikeudellinen tutkinta ovat keskeisiä. Hallinto-oikeudelliset menettelyt koskevat viranomaisten päätösten laillisuutta sekä yksilön oikeusturvaa hallinnollisissa asioissa.

Yleinen kulku voi olla aloitus, valmistelu, pääkäsittely ja tuomio. Oikeudenkäynnissä on yleisesti suullinen istunto, jutun julkisuus ja osapuolten yhdenmukaiset mahdollisuudet esittää todisteet ja argumentit. Valitusmahdollisuudet antavat mahdollisuuden muutokseen hovioikeudessa ja edelleen korkeimmassa oikeudessa niille, joille laissa on valitusoikeus. Oikeudenkäyntien perusperiaatteisiin kuuluvat syyttömyysolettama, puolustusoikeudet, todistelun asiallinen kuuleminen sekä oikeudenmukainen ratkaisu.