Ohjelmistoemuloinnissa

Ohjelmistoemulointi, suomeksi ohjelmistopohjainen emulointi tai ohjelmistojen jäljittely, on tietotekniikan käsite, joka viittaa prosessiin, jossa yksi tietokonejärjestelmä (emulaattori) simuloi toisen tietokonejärjestelmän (emuloitu kohde) toimintaa ohjelmiston avulla. Tämä tarkoittaa, että emulaattori jäljittelee emuloidun kohteen laitteistoa ja/tai käyttöjärjestelmää niin tarkasti, että emuloituun kohteeseen tarkoitettu ohjelmisto voi suorittaa toimintojaan ilman muutoksia.

Emulointia käytetään monenlaisissa tilanteissa. Yksi yleisimmistä sovelluksista on vanhojen pelikonsolien tai tietokoneiden ohjelmistojen ajaminen nykyaikaisilla laitteilla. Emulaattorit mahdollistavat historiallisten pelien ja sovellusten säilymisen ja pelaamisen, vaikka alkuperäinen laitteisto ei olisi enää saatavilla tai toimintakunnossa. Toinen tärkeä käyttökohde on eri arkkitehtuurien välillä tapahtuva ohjelmistojen siirtäminen, kuten ARM-prosessorilla toimivan sovelluksen ajaminen x86-prosessorilla. Tämä voi olla hyödyllistä kehityksessä, testauksessa tai silloin, kun alkuperäinen laite on rajallinen.

Emulointi voidaan jakaa karkeasti kahteen tyyppiin: laitteistoemulointi ja käyttöjärjestelmäemulointi. Laitteistoemulointi jäljittelee koko laitteistoa, mukaan lukien prosessori, muisti ja oheislaitteet. Käyttöjärjestelmäemulointi, jota kutsutaan myös virtualisoinniksi, keskittyy enemmän käyttöjärjestelmän rajapinnan ja prosessien hallintaan, jolloin vieraskäyttöjärjestelmän ajaminen isäntäkäyttöjärjestelmän päällä on mahdollista. Emulointi voi olla resurssi-intensiivistä, sillä se vaatii enemmän laskentatehoa kuin natiivisti suoritettava ohjelmisto.