Objektipohjaisuus

Objektipohjaisuus, tai objektiorientoitu ohjelmointi, on ohjelmointitapa, joka perustuu käsitteeseen, että ohjelman toiminnallisuutta kuvataan objektien eli olioiden avulla. Tässä mallissa ohjelma koostuu olioista, joilla on ominaisuuksia (ominaisuuksia tai kenttiä) ja toimintoja (menetelmiä tai funktioita). Objektipohjaisuus eroaa menettelyohjelmoinnista, jossa painopiste on prosessien ja funktioiden järjestämisessä.

Objektipohjaisen ohjelmoinnin perusperiaatteita ovat kapselointi, perintä ja polymorfismi. Kapseloinnilla tarkoitetaan sitä, että olion sisäinen tila ja toiminta piilotetaan ulkopuolisilta, ja niihin päästään vain määriteltyjen rajapintojen kautta. Perintä mahdollistaa uusien olioiden luomisen vanhojen olioiden pohjalta, jolloin vanhan olion ominaisuudet ja toiminnallisuus voidaan periä. Polymorfismi taas sallii eri olioiden käsittelyn samalla tavalla, vaikka niillä on erilaisia sisäisiä rakenteita.

Objektipohjaisuus on yleistynyt monissa ohjelmointikielissä, kuten Java, C++, C#, Python ja JavaScript, ja sitä käytetään laajasti esimerkiksi graafisten käyttöliittymien, pelien ja verkkopalvelujen kehittämisessä. Sen etuja ovat muun muassa parempi modulaarisuus, helpompi ylläpito ja uudelleenkäytettävyys. Toisaalta objektipohjaisuus voi lisätä ohjelman monimutkaisuutta, jos sitä käytetään liikaa tai epäasianmukaisesti.

Objektipohjaisuuden kehitys on ollut osa ohjelmoinnin kehitystä 1960-luvulta lähtien, ja sen perusteita ovat kehittäneet tutkijat kuten Alan Kay, joka esitti ensimmäisenä objektiorientoituneen ohjelmoinnin käsitteen. Nykyään objektipohjaisuus on yksi tärkeimmistä ohjelmointiparadigmoista yhdessä funktionaalisen ohjelmoinnin ja menettelyohjelmoinnin kanssa.