Näytteenkäsittelymenetelmien

Näytteenkäsittelymenetelmät viittaavat erilaisiin tekniikoihin ja prosesseihin, joita käytetään ennen analyyttisten mittausten suorittamista. Näiden menetelmien tarkoituksena on muuttaa näyte analyysiin sopivaan muotoon, poistaa häiritseviä aineita, konsentroida analyyttejä tai eristää tiettyjä komponentteja. Menetelmät ovat olennaisia monilla tieteenaloilla, kuten kemiassa, biologiassa, ympäristötieteissä ja lääketieteessä.

Yleisiä näytteenkäsittelymenetelmiä ovat muun muassa uutto, suodatus, sentrifugointi, haihdutus, liuottimen vaihto, kuivaus ja dekantaatio. Uuttoa käytetään erottamaan yhdisteitä yhdestä faasista toiseen, esimerkiksi nestemäisestä nestemäiseen tai kiinteästä nesteeseen. Suodatus erottaa kiinteitä hiukkasia nesteestä tai kaasusta. Sentrifugointi hyödyntää keskipakoisvoimaa erottamaan aineita niiden tiheyden perusteella.

Lisäkäsittelymenetelmiä ovat kromatografiset tekniikat, kuten nestekromatografia (HPLC) ja kaasukromatografia (GC), joita käytetään yhdisteiden erottamiseen ja tunnistamiseen. Myös immunokemiallisia menetelmiä, kuten ELISA, voidaan käyttää spesifisten molekyylien kvantifiointiin. Menetelmän valinta riippuu tutkittavan näytteen tyypistä, analysoitavasta aineesta ja käytettävissä olevasta analyyttisestä laitteistosta. Huolellinen ja asianmukainen näytteenkäsittely on kriittistä luotettavien ja tarkkojen analyysitulosten saavuttamiseksi.