Näköaluetta

Näköalue, suomeksi myös näköpiiri tai näkökenttä, viittaa alueeseen, jonka henkilö voi nähdä ilman, että hänen silmänsä tai päätään tarvitsee liikuttaa. Näköalueen laajuus ja laatu riippuvat silmien fyysisestä rakenteesta, silmänliikkeistä sekä ympäristön valaistuksesta ja esteistä. Silmän rakenteessa sarveiskalvo ja linssi ohjaavat valoa silmän takaosaan, jossa sijaitsevat näköhermot ja valoa havaitsevat solut, sauvat ja tikut. Näköalueen mittaus tapahtuu yleensä optometristen tai oftalmologisten tutkimusten yhteydessä, ja se voi auttaa arvioimaan silmäsairauksien, kuten glaukooman tai optisen neuronin vaurioiden, esiintymistä.

Näköalueen mittaus suoritetaan usein käyttämällä erityisiä laitteita, kuten perimetrit, jotka mittaavat potilaan näkemisen herkkyyttä eri suuntiin. Tarkastuksessa potilas katsoo keskipistettä ja ilmoittaa, milloin näkee valon tai värillisen pisteen näkökentän reunoilla. Normaalisti ihmisen näkökenttä ulottuu noin 60–70 astetta sivulle ja noin 150 astetta ylöspäin ja alaspäin. Näkökentän supistuminen tai epäsäännöllisyydet voivat viitata silmäsairauksiin tai hermoston vaurioihin.

Näköalueen säilyttäminen on tärkeää päivittäisessä toiminnassa, sillä se vaikuttaa liikkeiden koordinaatioon, turvallisuuteen ja yleiseen hyvinvointiin. Säännölliset silmätarkastukset ja näkökentän seuranta auttavat varhaisessa havaitsemisessa mahdollisia ongelmia, kuten näkökentän menetyksiä tai muutoksia. Näköalueen tutkimus on osa laajempaa silmäterveyden arviointia, ja sen tulokset voivat ohjata lisätutkimuksia tai hoitoa tarvittaessa.