NoSQLtietokantoja

NoSQL-tietokannat ovat tietokantoja, jotka eivät perustu perinteiseen relaationaaliseen malliin. Niiden tavoitteena on tarjota skaalautuvuutta, joustavaa skeemaa ja tehokasta suorituskykyä suurille ja nopeasti muuttuville datamalleille. NoSQL-tietokannat soveltuvat hajautettuihin järjestelmiin, joissa tarvitaan alhaisia viiveitä, suurta läpimenoa ja nopeaa kehitystä.

Ne jaotellaan yleisesti neljään päätyyppiin: avain-arvot -tietokannat (esim. Redis, DynamoDB), dokumenttitietokannat (esim. MongoDB, CouchDB), laajakaistaisiin saraketietokantoihin eli wide-column-tietokantoihin (esim. Cassandra, HBase) sekä graafitietokannat (esim. Neo4j, ArangoDB).

Toisin kuin relaatiotietokannat, NoSQL-tietokannat eivät vaadi kiinteää skeemaa, ja niiden tallennus voi olla denormalisoitua. CAP-teoreema rajoittaa järjestelmien valintoja konsistenssin, saatavuuden ja hajautuksen välillä; käytännössä monet järjestelmät käyttävät BASE-periaatetta ja tarjoavat säätömahdollisuuksia konsistenssin tasolle.

Lisäksi NoSQL-tietokannat sopivat hyvin reaaliaikaisiin analyyseihin, sisällönhallintaan, personointiin, IoT-sovelluksiin sekä välimuisti- ja istuntotietojen tallentamiseen. Niiden käyttöönotto on usein osa polyglot persistence -lähestymistapaa, jossa sovellukset yhdistävät useita erilaista tietokantaa tarpeen mukaan. Esimerkkejä ovat MongoDB, Cassandra, Redis, Neo4j ja DynamoDB.