Nitriittipitoisuuksia

Nitriittipitoisuuksia käsittelee nitriitin (NO2−) ionin määrä näytteissä. Nitriitti on epäorgaaninen anioni, joka voi esiintyä esimerkiksi vedessä, elintarvikkeissa ja maaperässä. Pitoisuus ilmoitetaan usein mg/L NO2− tai mg/L NO2−-N (nitriittin typpiosuus), ja tulokset voidaan esittää myös μM-yksiköissä.

Lähteet ja muodostuminen: Nitriitti syntyy mikrobien nitrifikaatioprosessissa, jossa ammoniumionit (NH4+) hapetetaan nitriitiksi, ja edelleen nitratiksi. Tämä tapahtuu sekä luonnossa maaperässä että vesissä että jäteveden- ja lannoitemenettelyjen yhteydessä. Pitoisuuksiin vaikuttavat hapen saatavuus, lämpötila, mikrobien aktiivisuus sekä veden kierto ja käsittelyvaiheet.

Terveys ja ympäristö: Korkeat nitriittipitoisuudet voivat altistaa ihmiset methemoglobinemialle, erityisesti imeväiset ja pienet lapset. Nitriitti voi myös osallistua nitrosamiinien muodostumiseen mahalaukussa, mikä on mahdollinen syöpäriski yhdistettynä ruokavalioon ja muuhun aineenvaihduntaan. Ympäristössä nitriitti on sekä nitrifikaation että vedenlaadun indikaattori, ja se voi viitata päästöihin sekä prosessien epätasapainoon.

Mittaaminen ja valvonta: Nitriittipitoisuuksia mitataan laboratoriossa useilla menetelmillä, kuten colorimetrisellä Griess-reaktiolla, ionikromatografialla sekä nitriitti- tai nitratielektrodilla. Kenttätesteissä käytetään usein testiliuskoja. Pitoisuus ilmoitetaan yleensä mg/L NO2− tai NO2−-N; vastaavasti pitoisuudet voidaan esittää μM-yksiköissä.

Soveltaminen: Nitriittipitoisuuksien seuranta on tärkeää veden laadun valvonnassa, vesistöjen tilan arvioinnissa ja elintarvikkeiden turvallisuudessa sekä säilöntäaineiden käytön ohjauksessa ruokateollisuudessa. Raja-arvot ja raportointivaatimukset vaihtelevat maittain ja säädöksittäin.