Nitriittipitoisuudet

Nitriittipitoisuudet viittaavat nitriitti-ioni NO2−:n määrään tietyssä näytteessä tai aineessa. Nitriitti on epäorgaaninen ioni, joka syntyy typen kiertoon liittyvistä bakteeritoimista ja toimii nitrifikaation sekä denitrifikaation välituotteena. Nitriittipitoisuudet voivat vaihdella suuresti; luonnontilaisissa vesissä pitoisuudet ovat yleensä alhaisia, kun taas maatalouden lannoitteet, saastuneet vesistövedet sekä biologiset prosessit voivat nostaa niitä. Maaperässä nitriitti voi kertyä tilapäisesti nitrifikaation aikana.

Elintarvikkeissa nitriittejä käytetään säilöntäaineina ja värin säilyttämiseksi, erityisesti herkkuja kuten kinkkua ja makkaraa. Nitriittipitoisuudet elintarvikkeissa ilmoitetaan yleensä mg/kg. Nitriittejä sekä nitraatteja koskevat turvallisuusrajoitukset vaihtelevat maittain; liiallinen nitriitin saanti voi aiheuttaa terveysriskkejä, kuten methemoglobinemiaa lapsille, ja nitriitti voi muodostaa haluttuja sekä haitallisia nitroso-yhdisteitä tietyissä olosuhteissa.

Mittaaminen: Nitriittipitoisuutta voidaan mitata useilla menetelmillä, kuten ionikromatografialla, Griess-reagenssilla suoritettavilla colorimetrisillä testeillä sekä spektrofotometrialla. Yleisimmät yksiköt vesinäytteissä ovat mg/L NO2− ja μmol/L NO2−; elintarvikkeissa käytetään mg/kg.

Sääntely ja monitorointi: nitriittipitoisuuden rajoitukset ovat maakohtaisia ja niitä säätelevät sekä kansainväliset suositukset (esimerkiksi WHO:n vedenlaatuohjeet) että elintarvikkeiden turvallisuusstandardit.