Neutronidiffraatiota

Neutronidiffraatiota, eli neutronien sirontaa, käytetään materiaalien rakenteen tutkimiseen. Siinä hyödynnetään neutronien aaltomaista luonnetta. Kun neutronisuihku osuu materiaalin atomihilaan, neutronit siroavat. Sirontakulmasta ja intensiteetistä riippuen voidaan päätellä atomien sijainnit ja vuorovaikutukset materiaalin sisällä. Tämä menetelmä on erityisen hyödyllinen kevyiden atomien, kuten vedyn, tutkimisessa, sillä neutronit vuorovaikuttavat vahvasti atomiytimien kanssa. Neutroneja saadaan yleensä ydinreaktoreista tai hiukkaskiihdyttimistä. Neutronidiffraatiota sovelletaan monilla tieteenaloilla, kuten fysiikassa, kemiassa, materiaalitieteessä ja biologiassa. Sitä käytetään muun muassa uusien materiaalien kehittämisessä, magneettisten ominaisuuksien tutkimisessa ja proteiinien rakenteen selvittämisessä. Menetelmä on ei-tuhoava, eli se ei vahingoita tutkittavaa näytettä. Eri tyyppiset neutronidiffraktiomenetelmät, kuten jauhediffraktio ja yksikidediffraktio, soveltuvat erilaisiin tutkimustarpeisiin. Diffraktiokuvion analyysi vaatii kehittyneitä laskennallisia menetelmiä.