Neurostimulaatioon

Neurostimulaatioon viittaa menetelmään, jossa hermostoon kohdistetaan sähköimpulsseja sen toiminnan muokkaamiseksi. Tämä voi tapahtua suoraan hermoihin, hermojuurieen tai selkäytimeen kohdistettuna, tai epäsuorasti aivojen tiettyjen alueiden stimuloimisella. Tavoitteena on lievittää oireita, jotka johtuvat hermoston toimintahäiriöistä, kuten kipu, liikehäiriöt tai mielialahäiriöt.

Tekniikoita on monenlaisia, ja ne vaihtelevat invasiivisuudeltaan. Yleisimpiä ovat selkäytimen stimulaatio (SCS) kroonisen kivun hoitoon ja syväaivostimulaatio (DBS) parkinsonin taudin ja muiden liikehäiriöiden hoidossa. Myös vagushermon stimulaatiota (VNS) käytetään epilepsian ja masennuksen hoidossa. Lisäksi on olemassa pinnallisia stimulaatiomenetelmiä, kuten transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) ja transkraniaalinen tasavirtastimulaatio (tDCS), joita käytetään pääasiassa tutkimustarkoituksiin tai lievissä tapauksissa.

Neurostimulaatioon liittyy aina potentiaalisia riskejä ja sivuvaikutuksia, jotka vaihtelevat stimulaatiomenetelmän mukaan. Näitä voivat olla esimerkiksi kipu stimulaatiokohdassa, infektioriski, laitteiston toimintahäiriöt tai stimulaatiosta johtuvat tahattomat motoriset tai sensoriset muutokset. Hoitopäätös neurostimulaatiosta tehdään aina yksilöllisen harkinnan perusteella yhteistyössä potilaan ja hoitavan lääkärin kanssa. Menetelmä vaatii usein pitkäaikaista seurantaa ja säätöä parhaan hoitotuloksen saavuttamiseksi.