Narraatio

Narraatio tarkoittaa tapahtumien, kokemusten tai tiedon esittämistä kertomuksellisessa muodossa. Termi voi viitata sekä kerronnan prosessiin että lopputulokseen eli itse kertomukseen. Suomen kielessä narraatio vastaa usein sanoja kerronta tai kertomus, mutta painottaa kerronnallista rakennetta ja näkökulmaa.

Narraatiota esiintyy monissa medioissa: suullisissa kertomuksissa, kaunokirjallisuudessa, elokuvissa, televisiossa ja digitaalisissa ympäristöissä. Keskeisiä käsitteitä ovat kertoja (narrator), näkökulma (fokalisaatio), ajallinen rakenne (kronologia, muistelu, ennakointi) sekä diegeettinen taso (tarinaan kuuluvat vs. ulkopuoliset elementit).

Kerronnassa erotellaan usein kertojatyyppejä, kuten ensimmäisen persoonan kertoja, kaikkitietävä kertoja ja epäluotettava kertoja, sekä homodiegeettinen ja heterodiegeettinen kerronta kertomuksen tasojen mukaan. Narratiiviset valinnat vaikuttavat lukijan tai katsojan tulkintaan, samoin kuin genre- ja kulttuurikontekstit.

Narraatiota tutkitaan narratologian piirissä, jossa analysoidaan kerronnan rakenteita, toimijoiden rooleja ja merkityksenmuodostusta. Narraatiot ovat myös yhteiskunnallisesti merkittäviä: ne muovaavat identiteettejä, muistia ja ideologioita sekä tarjoavat keinoja jäsentää kokemuksia ja tapahtumia.