Nanotekniikka

Nanotekniikka on tieteenala, joka käsittelee materiaalien ja laitteiden suunnittelua, valmistusta ja sovelluksia nanometrin mittakaavassa, tyypillisesti 1–100 nanometrin kokoluokassa. Nanometri on metrin miljardisosa, joten nanotekniikka toimii atomien ja molekyylien tasolla. Tässä mittakaavassa materiaaleilla on usein erilaisia ja parannettuja ominaisuuksia verrattuna suurempiin kokoluokkiin, mikä avaa uusia mahdollisuuksia monilla aloilla.

Nanotekniikan perusperiaatteita ovat materiaalien ominaisuuksien muokkaaminen atomi- ja molekyylitasolla. Tämä voi tarkoittaa uusien materiaalien luomista tai olemassa olevien materiaalien toiminnallisuuden parantamista. Keskeisiä tekniikoita ovat esimerkiksi itsejärjestäytyminen, jossa molekyylit muodostavat automaattisesti rakenteita, ja nanolitografia, jolla luodaan pieniä rakenteita pinnoille.

Sovellusalueita on laaja. Nanotekniikkaa hyödynnetään lääketieteessä, esimerkiksi lääkkeiden kohdennetussa annostelussa ja kuvantamisessa. Materiaalitieteessä se mahdollistaa kevyempien, vahvempien ja kestävien materiaalien kehittämisen. Elektroniikassa nanotekniikka voi johtaa pienempiin ja tehokkaampiin komponentteihin. Lisäksi sovelluksia löytyy energiasta, ympäristöstä ja kuluttajatuotteista. Nanotekniikan tutkimus on jatkuvaa ja sen potentiaali on valtava tulevaisuuden teknologian kehittämisessä.