NATyhteydenhallintaa

NAT-yhteydenhallinta tarkoittaa verkon sisäverkon ja ulkoverkon osoitteiden sekä porttien muuntamisen ja yhteyden tilan hallintaa. NAT-laitteet, kuten reitittimet ja palomuurit, muuntavat sisäverkon yksityisosoitteita ja portteja julkisiin osoitteisiin, jotta useat laitteet voivat käyttää yhtä tai muutamaa julkista IP-osoitetta. Tämä on yleistä IPv4-ympäristöissä.

Päätyyppejä ovat staattinen NAT, dynaaminen NAT ja PAT (port address translation), joka usein tunnetaan NAT-overloadina. Staattinen NAT yhdistää joka kerta saman sisäisen osoitteen ulkoiseen osoitteeseen; dynaaminen NAT varaa ulkoisen osoitteen tilapäisesti; PAT mahdollistaa monen laitteen jakamisen saman julkisen osoitteen eri porttien kautta.

NAT-laitteella on translation table, jossa tallennetaan sisäisen IP-osoitteen ja portin sekä ulkoisen osoitteen ja portin pari. Kun laite aloittaa yhteyden internetiin, NAT muuntaa paketit vastaavilla julkisilla arvoilla ja seuraa vastauksien oikealle sisäverkon laitteelle ohjaamiseksi. Yhteydet vanhenevat aikakatkaisulla.

Edut: IP-osoitteiden säästäminen ja peruspiilottamisen kautta lisätty yksityisyyden taso. Haasteet: joillekin sovelluksille NAT vaikeuttaa yhteyden aloitusta (esim. FTP, SIP), inbound-yhteydet vaativat portin uudelleenohjausta tai NAT-traversal-tekniikoita. Suorituskyky ja hallittavuus voivat olla rajoitteita.

NAT-traversal-tekniikat kuten STUN, TURN ja ICE auttavat sovelluksia muodostamaan yhteyksiä NAT-esteiden yli. UPnP/NAT-PMP voivat automaattisesti avata portteja reitittimessä, jos käyttäjä antaa luvan. Hallinta sisältää lokit, tilan seurannan ja oikea-aikaisen konfiguroinnin.

IPv6:n yleistyessä NAT:n tarve vähenee, sillä jokaisella laitteella voi olla oma osoite. Kuitenkin NAT-yhteydenhallintaa käytetään edelleen monissa verkkoarkkitehtuureissa, erityisesti yrityksissä ja verkko-ympäristöissä, joissa osoitteiden määrä on rajoitettu.