Näytteenkäsittelytekniikat

Näytteenkäsittelytekniikat viittaavat prosesseihin, joilla valmistellaan näyte analysoitavaksi tai tutkimiseksi. Tavoitteena on usein parantaa analyysin tarkkuutta, herkkyyttä tai toistettavuutta. Menetelmät vaihtelevat huomattavasti riippuen näytteen tyypistä (esim. neste, kiinteä aine, kaasu) ja analysoitavasta aineesta. Yleisiä tekniikoita ovat esimerkiksi uutto, sentrifugointi, suodatus, kuivaus ja tiivistäminen. Uutto poistaa halutun yhdisteen matriisista käyttämällä sopivaa liuottinta. Sentrifugointi erottaa kiinteitä aineita nesteistä painovoiman avulla. Suodatus poistaa kiinteitä partikkeleita nestemäisestä tai kaasumaisesta näytteestä. Kuivaus poistaa liuottimen tai veden näytteestä. Tiivistäminen keskittyy analysoitavan aineen pitoisuuden nostamiseen. Lisäksi käytetään usein näytteen esikäsittelyä, kuten murskausta, hienonnusta tai homogenointia, erityisesti kiinteiden näytteiden kohdalla. Valittujen tekniikoiden on oltava yhteensopivia seuraavan analyysimenetelmän kanssa ja niiden on minimoitava analysoitavan aineen hävikki tai kontaminaatio. Huolellinen näytteenkäsittely on kriittinen vaihe luotettavien analyysitulosten saavuttamiseksi.