Myeliinivauriot

Myeliinivauriot tarkoittavat myeliinivaipan vaurioitumista tai menetystä, joka ympäröi hermosolujen aksonia. Myeliini nopeuttaa viestien johtumista, ja sen vaurio hidastaa tai estää signaalin kulun.

Vauriot syntyvät monenlaisista syistä. Yleisimmät ovat autoimmuuniset ja tulehdukselliset sairaudet, kuten keskushermoston demyelinaatiot (esim. multiplisclerosis) sekä ääreishermoston demyelinaatiot (esim. Guillain–Barré -oireyhtymä). Myös perinnölliset, metaboliksen tai iskemian aiheuttamat vammat voivat johtaa myeliinin menetykseen. Vaurio voi olla osittainen ja osa-alue remyelinoitua, mutta usein pitkäaikainen aksonin vaurio kasvattaa pysyvän neurologisen haitan riskin.

Oireet riippuvat vaurion sijainnista. Keskushermoston vauriot voivat aiheuttaa näköhäiriöitä, tunto- ja kivun muutoksia, lihasheikkoutta sekä koordinaatio- ja tasapainovaikeuksia. Ääreishermoston vauriot ilmenevät usein pitkittäisinä heikkouksina, tuntohäiriöinä ja kipuna.

Diagnoosi rakentuu kliinisestä kuvasta sekä tukevista tutkimuksista. MRI havainnoi keskushermoston demyelinaatiolle viittaavia muutoksia. Likvor-näytteestä voidaan havaita oligoklonaalisia palkkeja. Myös evokaatio- ja hermojen johtumisen tutkimukset (nerve conduction studies) sekä muiden verikokeiden yhdistelmä auttavat erottamaan demyelinaation syyn.

Hoito kohdistuu taudin tarkempaan alkuperään ja oireiden hallintaan. MS‑tyyppisissä demyelinaatioissa käytetään tulehdusta hillitseviä hoitoja ja pitkäaikaisia, taudin etenemistä hidastavia lääkkeitä sekä rehabilitaatiota. Ääreishermoston demyelinaatioihin voi liittyä immunoterapiaa ja kuntoutusta. Ennuste on yksilöllinen ja riippuu vaurion määrästä sekä hoidosta.