Myeliinöitys

Myeliinöitys, eli myelinaatio, on prosessi, jossa aksonin ympärille muodostuu myeliinivaippa. Keskushermostossa tämän vaipan rakentavat oligodendroglia-solut, ja ääreishermostossa Schwann-solut. Myeliini on lipidipitoista eristettä, joka ympäröi aksonia ja parantaa sähköisen signaalin eristäytymistä. Vaipan rakenne ja solmukohtien järjestys mahdollistavat tehokkaan johtumisen.

Tehtävänä on nopeuttaa sähköpulssin etenemistä hermosäikeessä. Myeliini mahdollistaa saltatorisen johtumisen, jossa toimintajännite siirtyy nopeasti Ranvierin solmukohtien välillä. Tämän vuoksi viesti etenee huomattavasti nopeammin ja energian tarve pienenee, koska ionikanavien aktiivisuutta käytetään pääasiassa solmukohtien lähettyvillä. Johtuvuuden kokonaisnopeus riippuu sekä myeliinivaipan paksuudesta että aksonin halkaisijasta: suuremmat, paremmin myelinisoituneet säikeet johtavat yleensä nopeammin.

Kehitys ja muovisuus: myeliinöitys alkaa keskushermostossa sikiökaudella ja jatkuu lapsuudessa sekä nuoruudessa, jolloin eri aivoalueet myelinisoituvat eri tahtiin. Aikuisiälläkin kokemuksella ja oppimisella voi olla vaikutusta myelinisoitumiseen. Vauriot voivat johtaa demyelinaatioon. Yleisimmät demyelinaatioon liittyvät sairaudet ovat keskushermoston multippeliskleroosi (MS) sekä ääreishermoston Guillain–Barrén oireyhtymä ja krooninen demyelinoiva polyneuropatia. Remyelinaatio voi parantaa tilaa, mutta sitä ei aina synny täydellisesti.