Muistiyksikkö

Muistiyksikkö on tietokoneen muistijärjestelmän perusyksikkö, joka tallentaa tietoa bitteinä. Yleisesti muistiyksiköt ovat osa keskusmuistia ja ne on organisoitu muistitaulukoiksi tai muistimoduuleiksi, joiden avulla CPU voi hakea ja tallentaa dataa.

Jokainen muistiyksikkö koostuu muistisoluyksiköistä, joista jokainen voi edustaa yhtä bittiä. Solut on yhdistetty osoite- ja datajohtojen verkostoon, jolloin CPU voi lukea ja kirjoittaa yksittäisiä bittejä haluttuun muistipaikkaan. Muisti on yleensä järjestettyinä muistijoukkioihin eli muistikokonaisuuksiin tai -rangoihin, joiden kokonaisuutta hallitaan osoitteiden avulla.

Muistiyksiköitä on erilaisia teknologioita. Volaatiivisia muistiyksiköitä kutsutaan RAM:iksi, kuten DRAM ja SRAM, jotka menettävät tallentamansa tiedot kun virta katkeaa. Ei-vapaaehtoisesti säilyttävät muistit, kuten ROM, flash ja muut pysyvät muistiratkaisut, säilyttävät tiedot ilman virtaa. RAM on nopea mutta tilapäinen, kun taas ROM ja flash-kaltaiset muistiratkaisut voivat säilyttää tietoa pysyvästi tai pitkään.

Käyttö ja arkkitehtuuri: Primary memory (keskusmuisti) on suoraan CPU:n käytettävissä ja tarjoaa nopean pääsyn, mutta yleensä rajoitetumpi kapasiteetti. Secondary memory (toissijainen muist) kuten kiintolevyt ja SSD-levyt tarjoaa suuremman tallennuskapasiteetin, mutta hitaamman pääsyn. Muistin kapasiteetti ilmoitetaan tavujoukkoina: tavua kohti 1 tavu (=8 bittiä). Suuremmat yksiköt ovat kilotavu, megatavu, gigatavu ja teratavu, joita käytetään tallennus- ja muistimäärien kuvaamiseen.

Historian kehitys on johtanut pienempiin, nopeampiin ja tiukemmin pakattuihin muistitekniikoihin, kuten core-muistin aikakaudelta DRAM- ja SRAM-pohjaisiin ratkaisuihin sekä nykyään laajasti käytössä olevaan flash-muistiin ja muihin ei-vapaaehtoisiin säilytysmuotoihin. Muistin kehitys on olennainen osa tietokoneiden suorituskykyä ja järjestelmien architehtuuria.