Muistikulttuurin

Muistikulttuuri, eli kollektiivinen muisti, viittaa tapoihin joilla yhteisöt ja yhteiskunta muistelevat menneisyyttään. Se ilmenee kertomuksissa, rituaaleissa, muistomerkeissä, museoissa, arkistoissa sekä koulutuksessa ja mediassa. Muistikulttuuri ei ole pysyvä totuus, vaan jatkuvasti rakennettu ja tarkasteltu prosessi, jossa valtasuhteet sekä ryhmien taustat vaikuttavat siihen, mitä muistataan ja miten siitä puhutaan.

Keskeisiä osia ovat kollektiivinen muisti ja sen välittyminen: se syntyy vuorovaikutuksessa yksittäisten ihmisten muistien kanssa, ja sitä välittävät instituutiot, perhe, järjestöt ja media. Erilaiset tarinat ja muistitavat kilpailevat ja täydentävät toisiaan, ja muisti muovautuu historiallisten keskustelujen sekä politiikan kautta.

Toiminnan keinoja ovat muistitapahtumat, muistomerkit, museot ja arkistotoiminta sekä koulutus. Mediakasvatus ja digitaalinen muisti muuttavat, millä tavoin muistot säilyvät ja jaetaan. Muistikulttuuriin liittyy usein muistojen politiikka: kenen muistot ovat näkyvillä, kenen ei, ja miten kollektiivinen identiteetti rakentuu muiston kautta.

Suomessa muistikulttuuri on historiallisesti kytkeytynyt sotiin ja itsenäisyyden muistiin. Samalla on lisätty moninaisten ryhmien muistojen näkyvyyttä sekä kansallisen identiteetin rakentumisen tutkimista ja digitaalisen muistin roolin korostumista.

Digitalisaatio ja sosiaalinen media sekä verkkoalustat ovat muuttaneet muistamisen tapoja sekä sen säilytystä. Muistinmuokkaus ja väärän tiedon leviäminen asettavat museot, arkistot ja koulutuksen etsimään avoimia, lähdekriittisiä käytäntöjä.